LÄHTÖ LÄHENEE

IMG_8515
IMG_8469
IMG_8516
IMG_8439
IMG_8519

Lisää kuvia ja tiedot tästä asusta TÄÄLLÄ.



Tein tänään mun blogin kannalta muutoksen, johon suuntaan oon tässä jo tämän kesän aikana ajautunut. Jätän englannin kielen ainakin toistaiseksi kokonaan, sillä jostain pitää nyt karsia, jotta ehtisin postailla edes sen verran, mitä ehdin. Mulla on vain muutama postaus otsikoitu ennestään suomeksi, joten kyllähän tää niin monen enkku-vuoden jälkeen tuntuu itsestä hurjalta. :D 

Mulla on ollut koko alkuviikko vapaata ja se on mennyt ihan hurjaa vauhtia eri asioita hoitaessa, viimeisiä tavaroita myydessä, kirpparipöytää laittaessa, pakatessa... Vielä viisi päivää jäljellä Oulussa, joista kolme menee töissä. Niin hurjaa ja ihan sairaan stressaavaa, vaikka en yleensä ole kovin stressaava luonne. Meen ensin kahdeksi viikoksi asumaan mun kaverin luo, joka muuttaa ihan samaan aikaan Helsinkiin kuin mulla alkaa koulu. 1.9. päästään sitten yhdessä mun poikaystävän kanssa uuteen kotiin. 

Mulla oli jo aiemmin yksi tosi haikea hetki, kun aloin ajattelemaan, mitä kaikkea jää taakse. Sen jälkeen oon koittanut pitää ajatukset vain tulevassa. Nyt mitä lähemmäs lahtö tulee, niin jotenkin ihan kauheeta ajatella, että joudun jättämään mun niin rakkaan ensikodin avaimet, enkä enää ikinä tuu tänne! En tuu enää ikinä elämään tällaista elämää kuin nyt oon elänyt. En enää ole töissä tutun kauniin työmatkan varrella. En enää treenaa Oulun parhaalla näköalalla varustetulla salilla ihan rannalla. En enää pääse kävelemällä kummankaan, oman tai poikakaverin, äidin luo noin vain. En voi enää ihan yhtäkkiä spontaanisti päättää siskon kanssa lähteä vaan ajelemaan tai pyöräilemään jonnekin. Tätä voisi jatkaa toki loputtomiin... 

Oon niin tyytyväinen kaikin puolin viimeiseen vuoteen. "Välivuoteen", joka kuitenkin sisälsi enemmän uusia asioita ja hienoja kokemuksia kuin mikään vuosi ennen sitä. Sain kokeilla omia siipiäni ja luoda oman arjen. Välivuosi on mieletön mahdollisuus toteuttaa tai edes kokeilla toteuttaa niitä unelmia, mistä on koulun penkillä haaveillut. Lähteä reissuun vaikka pidemmäksikin aikaa, käyttää enemmän aikaa rakkaaseen harrastukseen tai ihan mitä vaan! Se on myös aikaa ladata akkuja tulevia opintoja varten, joten silloin on ok ottaa ihan rennostikin.  

Välivuosia voi joillakin kertyä useampiakin, mutta pakko kyllä sanoa, että itselläni alkoi jo viime keväänä tulla fiilis, että nyt haluan päästä eteenpäin. Jotenkin en vain pystynyt jäämään enää paikoilleen ja siitä syystä hain täysin tosissani ja kovalla lukusuorituksella kouluun. Hain ja pääsin uuteen työhönkin, mutta kuitenkin mielessä pyöri kokoajan se, että asioiden on nyt muututtava radikaalimmin.

Tässä sitä nyt ollaan: ihan kohta lähdössä, matkalaukku jo pakattuna ja menolippu hankittuna. Uusi kotikaupunki ja uudet opinnot tuovat niin paljon kaikkea uutta ja ihanaa mun elämään, etten toivottavasti ehdi murehtia taakse jäänyttä. Kalenterissa on jo nyt kaikkia kivoja juttuja merkittynä, joita en malttaisi odottaa!

Marianne











Labels: , ,